perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kirjeitä, osa 1

Heipähei! Jessy täällä pienen kuvatarinan kanssa.
Kaverin kanssa päätettiin nukkejen kesken alkaa kirjeenvaihtoa, ja Tänään Yulia sai oman kirjeensä! (Itse lähetin ensimmäisenä :3) . Tästä siis kuvatarinaa.
Tosin huom tähän kuvatarinaan, että ei liity mitenkään Ameebsun ja minun tarinajatkumoihin, vaan on enemmänkin OOC:nä tapahtuvaa tarinaa.

MUTTA hei, nauttikaa ihmeessä! :3



Oli kaunis kesäiltapäivä, kun erään kentauriperheen talon pöydälle oli ilmestynyt kauniisti sidottu kirje. 

Ei aikaakaan kun huoneen lattiaa vasten kopisivat keveät askeleet, kun Yulia saapui paikalle tarkistamaan teensä hautumisen. Huomatessaan kirjeen pöydällä, ilmestyi lempeän tyttökentaurin kasvoille hämmentynyt ilme. 

"Oh?", Yulia kummasteli, "kirje? M-mutta enhän minä odottanut kirjettä keneltäkään. Enkä tunnista tätä sidontatapaa, ei kukaan ole lähettänyt minulle tälläistä kirjettä ennen", tyttönen mietti hiljaa itsekseen. 

Kirje käsissään, Yulia katseli sitä puolelta ja toiselta. Kirje oli paksua paperia, ja se tuoksui vienosti metsän kukille. Nauha oli selkeästi kevyttä, itse punottua.

Pienet kopahdukset havahduttivat Yulian, kun pienempi kentauri nousi kahdelle jalalle siskoaan vasten. "Sisko, sisko!" Greta pomppi paikallaan, yrittäen herättää Yulian huomiota. "Keneltä sait kirjeen!" 

Yulia laski katsettaan kohti vaaleanpunahiuksista pientä kentauria, hymyillen lempeästi. "Toitko sinä tämän kirjeen tänne tänään?"

Greta nyökkäili, hymyillen leveästi."Keneltä se on! Kerro jo! Lue jo!" 

Yulia huokaisi hiljaa. "Istutaan alas, niin luen sen. Sinullekkin", Yulia hymähti. Kaksikko siirtyi hieman sivummalle makaamaan maahan, niinkuin hevoset nyt tekevät, ja katsoi kirjeeseensä. Hiljaa tuon sormet hypistelivät solmut auki, rikkomatta nauhaa. 

Tyttö luki kirjee tekstiä, kurtistellen hieman kulmiaan. Kirje kertoi terveisiä Yukiia nimiseltä kentaurilta, josta Yulia ei ikinä ollut kuullutkaan.

"Kuka on Yukiiiva?" Greta yritti pomppia näkemään kirjeen tekstiä paremmin. Vaikkei nuori kentaurityttö osannut edes lukea vielä. 

"En tiedä. Ja kuka on tämä Sana-niminen lapsi josta hän puhuu.. Löysi orvon lapsen? Oivoi, lapsi rassukka.. Pitäisikö minun vastata Neiti Yukiialle", Yulia vilkaisi kohti Gretaa joka oli hypännyt kauemmas . 

"Vastaa! Vastaa! Greta tahtoo Sanasta kaverin!", pieni poni hyppi ympäriinsä innoissan, potkien ilmaa. 

"Uh.. Luulempa niin. Menisitkö hakemaan puutarhasta vaikka porkkanoita päivällistä varten, sillävälin kun minä setvin tämän kirjeen ja sen vastauksen?" Yulia nyökkäsi pikkusiskolleen. 

"Okei! Tulen pian!" Greta kikatti, lähtien nopeasti pomppimaan kohti puutarhaa, jättäen Yulian yksin huoneeseen. 

Yulia katseli kirjettä hämmentyneenä, "Mutta kuka Yukiia on.. Ja m-miksi hän kirjoitti minulle?"


Kiitän kovasti lukemisesta !
Tarinassa mainitut Yukiia ja Sana ovat Dolloverin hahmoja, jotka seikkailevat blogissa; Dollcake

Toivottavasti saan jatkettu atätä tarinaa tulevaisuudessa. :>
~ jessy 

2 kommenttia:

  1. Oih ihana kuvatarina! Toivottavasti tosiaan jatkat tämän tarinan parissa, kuvatarinoita on aina mukava lueskella :) Kentaurityttösesi ovat niin suloisia ♥ Ja tuo lipasto on aivan ihana ; . ;

    VastaaPoista
  2. Yulia näyttää niin hämmentyneeltä, ihana! ♥ Greta on myös suloinen pikku "heppatyttö" ;3

    -Pussiahma-

    VastaaPoista