Ei mulla oikeestaan oo mitään sanottavaa, mutta kunhan tulin heittämään teitä kuudella satunnaisella Tamista otetulla valokuvalla.
Paitsi että, elollistanko nukkejani liikaa teidän mielestä? :|
Totesin näet äsken, et ilman nukkei olisin varmaa iha pirun yksinäinen. Äskenki ku olin tuolla kuvaamassa ni juttelin Tamille ja pulpatin kaikkee aina välillä eikä tuntunu nii yksinäiseltä.. Plus ku ahistun yksin ulos menemisestä ni ku selittelin sille ni en ees silleensä ahdistunu vaikka valokuvasin suoraa yhe mun paskamaisimman luokkalaisen talon edessä sillee.. Tuntui että olis ollu kuitenki ihminen mukana vaikka olin yksin nukkeni kanssa :D
Mutta ei muuta. Tamin kuvia + törkee orava ._.''
~ Jessy
Itse kanssa kun nukkeharrastusta aloittelin, olin yksinäisempi. Jotenkin nuket vaan piristää mieltä vaikka ei puhuisikaan niille. Itse vasta odottelen hartsisilleni kehoa mutta tuntuu kuin odottaisi vanhaa ystävää saapuvaksi :D. Valitsin sellaisen sd pään jolla on samoja kasvonpiirteitä kuin itselläni, vähän hassua mutta teen nukesta vähän kuin itseni jos uskaltaisin olla räväkämpi :D. Ei siinä ole mitään pahaa jos saa tukea ja turvaa nukeista :).
VastaaPoistaEnhä mie niistä silleensä muuten tukea saa, mutta sitä että kun niille juttelee yksinään ni tuntuu ku juttelis elävälle (Mutta hyvin hiljaselle) ihmisille.. Sitte kuvittelee mitä ne vastailis ja miten ne kattois mua :D
VastaaPoistaEt ole ainoa, joka hölisee nukeille ~ Ite juttelen niille myös. Joskus, kun otan jonkun nuken kuvattavaksi, selitän sille jtn tällasta: "Noniin, pikkuien, tulehan sieltä... oho, mitäs tossa sun kasvoissas tänään on?" tms yhtä typerää ~ owo
VastaaPoistaJoo en varmasti olekkaan, monet hölisee mutta että tuntuu ku hölisis ihmiselle on hieman ehkä hassua :D
VastaaPoista